Tadaa, tallikoiramme ! ;-) En voinut millään vastustaa kiusausta, ollessamme äitini luona Suomessa vierailulla hänelle oli juuri sattunut syntymään lapinkoirapentue. Äitini on nyt vanhuuspäivillään aloittanut suomenlapinkoirien kasvatuksen ja onkin varsin innoissaan kasvattamisesta. Pentue sattui olemaan toinen Kaarnamuorin kennelissä ja vaikka en itse koirien sukuja tunne niin yksi pentue oli aivan ylitse muiden. Pieni riistanvärinen, valkein kaulanauhalla varustetuin merkein hurmasi minut oitis. Pienellä nartulla näytti myös olevan kiitettävästi luonnetta ja energiaa vaikka se olikin pentueen pienin rääpäle.

Saana, kuten neitiä kutsumme, on osoittautunut olevansa todellinen nainen. Neiti osaa kieroilla sen minkä kerkeää eikä sitä tarvitse yrittää komentaa tai saat katua sitä seuraavan viikon. Saana nimittäin osaa protestoida niin liian kovaa kuin pehmeääkin kohtelua. Se ottaa hyvin nopeasti nokkiinsa jos hän ei saa tarpeeksi huomiota ja osoittaa tämän tottelemattomuudella tai purkamalla energiaansa jonkin asian tuhoamiseen.

Saana on erittäin hyvö vahtikoira. Se kyllä ilmoittaa jos joku vieras kurvaa autolla pihaan. Se tuntuu tosin myös haukkuvan kaikki pikkulinnut, kissat, you name it.
Sisällä ollessa tyttö on oppinut pitämään nokkansa kurissa, vaikka mörähteleekin kovaan ääneen havaitessaan jotain outoa pihamaalla.

Sisarukset;
u. Cahras Aslak
u. Cahras Ajaton
n. Cahras Aivan Villi
n. Cahras Aamu-uni

Emä Kaarnamuorin Helga on kö. kennelin ensimmäisen pentueen kotiin jätetty narttu.

Kuvien © H.F